Ex tempore -reissu Ruotsiin

Johonkin on aika mennyt, vaikka en oikein tiedä minne. Tässä välissä olen ehtinyt jo pilata useammatkin karsintakisat, joten alkaa tämän vuoden finaali olemaan enää vain pieni pilkahdus silmissä. Lotossakin taitaa olla paremmat mahdollisuudet menestyä tänä vuonna.

On sentään tullut tehtyä jotain sen itse pääasian eteen, eli tulevia EM-kisoja varten. Uskoisin suomenkielen olevan aika hyvä salauskeino, joten tässä on raportti treenireissusta. Älkää kuitenkaan mielellään linkkailko kuvia täältä minnekään...

Tein äkkilähdön laivalla tuon pikkaisen lahdukan ylitse Tukholmaan, josta sitten ajelin kohti kisapaikkoja. Aika silmät ristissä siinä tuli oltua pidemmän aikaa ja autokin tuli jälleen tutuksi nukkumapaikaksi. Gps aiheutti menomatkalla hieman päänvaivaa, kun se kertoi tietulleista enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että reitti olisi ollut muutenkaan täysin optimaalinen. Varsinkin, kun se ei löytänyt tarkalleenottaen määränpäätä.


Hiekkatie tuskin on hyvä valinta keskellä 500 kilometrin etappia.

Lopulta kuitenkin saavuin perille ja pääsin selvittelemään kalalupia ja veneen hommaamista järville. Majoituin Ammerånsfiskecamppiin, jonka isäntä oli pätevänoloinen mies. Harmi vain, että hän ei ollut aamulla paikalla, kun saavuin paikalle. Onneksi siellä oli joku nainen, joka taisi olla paikalla, koska olin ilmoittanut tulostani. Nainen ystävällisesti neuvoi miten pääsen toiselle kisajärvelle, jonne oli kuulemma vain seisemän mailia matkaa. Siinä vähän ihmettelin miksi hän puhui minulle maileista, kun käsittääkseni SI-järjestelmä on Ruotsissa käytössä. Vielä enemmän ihmettelin, kun ei sitten noin kymmenen kilsan päästä löytynytkään niitä maamerkkejä mistä oli puhetta. Olin kuitenkin aika varma, että tie ja suunta olivat oikeat, joten jatkoin vain matkaa. Myöhemmin sitten selvisi, että sellainenkin on olemassa kuin ruotsalainen maili ja se on noin kymmenen kilometriä pitkä. Tätä on tuon ajelun jälkeen vaikea unohtaa. Järvi kuitenkin lopulta löytyi ja muutamien ovien koputtelujen jälkeen sain apua ja onnistuin makselemaan kaiken ja löysin veneeseen avaimen.


Ösjön rannalla veneille oli tehty kunnon parkkipaikka.

Ensimmäisenä kohteena oli Ösjön, jossa on pelkästään taimenta ja nieriää. Se on kuulemma Ruotsin viimeinen järvi joka on joskus aikoinaan myrkytetty, jotta on päästy muista kaloista eroon. Järvi oli aika iso ja siellä on tilaa kalastella. Päivän aikana minulla oli yksi karkuutus, kun kala piti perhosta niin paljon, että päätti viedä sen mennessään. Lisäksi oli muutamat tällit ja lopulta sain jopa yhden kauniin hieman yli puolimetrisen kolmiosilmän. Illalla löysin alueen, missä kalat kävivät paljon pinnassa.Yhtä kontaktia lukuunottamatta kaikki tapahtumat tulivat, kun heitin tuikkiin. 


Kolmiosilmätaimen.

Seuraavana päivänä suuntasin toiselle kisajärvelle, eli Öravattnetille. Tähän asti olin pärjännyt kohtuullisesti englannin kielellä, mutta nyt nousi lukion kutoset ruotsinkielestä ja vuosi ruotsinkielisessä armeijassa kunniaan. Vaikka ei puhuttu miinoista eikä räjähtävästä tulilangasta, niin silti sain ostettua ruotsiksi kalaluvan, vuokrattua paatin ja vielä ymmärrettyä kohtuullisesti ajo-ohjeet järvelle. Veneen sijaintia en enää ymmärtänyt, mutta pohjatulpan paikan lukkojentakana tajusin. Joten pienehkön veneen etsimisen jälkeen pääsin pakkailemaan tavaraa onkipäivää varten.

Täällä kaikki veneet oli perinteisissä venemökeissä.

Päivän saldona oli yksi taimen ja tukku ahvenia, joten kisakala tämän järven suhteen alkaa olemaan selvillä. Paluumatkalla kävin vielä tsekkaamassa jokisektori kolmosen, joka on Ammerån yläosaa. Paikka näytti kivalta kalastaa, mutta Ösjön vaikuttaa vaikeammalta kisapaikalta, joten seuraavana päivänä suuntasin takaisin ensimmäisen päivän järvelle. Siitä onkipäivästä ei hirveästi jäänyt kerrottavaa. Kun saavuin rantaa, hyttysiä oli aika paljon eikä hyttysenkarkotinta löytynyt. Sitten alkoi satamaan ennen kuin olin saanut venettä edes liikkeelle. Jonkun ajan päästä paistoi aurinko kunnolla, mutta illalla alkoi jyrisemään ja näin ensimmäisen ruotsalaisen salaman, jolloin oli aika soutaa takaisin rantaa. Olisi voinut lähteä ehkä hivenen aikaisemminkin rantaa kohden, lopussa tuli soudettua jo aika rivakasti ukkosta pakoon.



Järvillä asui isoja ötököitä, joita kalat tykkäsi jahdata pinnalta.

Viimeisenä päivänä kalastusaikaa oli noin iltakuuteen, jonka jälkeen piti suunnata autonnokka takaisin kohti naapuriemme pääkaupunkia. Tämän päivä päätin kuluttaa jokisektori kolmosella, koska se näytti aiemmin kivalta kalapaikalta ja, koska sen läheisyydessä ei kuulemma ollut vastaavia harjoittelupaikkoja. Kisaahan edeltää 60 päivän rauhoitus, jolloin harjoittelu on kiellettyä kisa-alueilla, joten nyt oli viimeinen hetki käydä paikalla perhovapa kädessä. Sektori III tarkka sijainti ei ollut vielä selvillä, mutta jokin haju siitä oli. Sen tähden tein useamman pikapiston eri kohtiin oletettua sektoria. Selväksi tuli, että paikalta löytyy monenlaista vettä.


Tosi kovaa kuohua, missä ei pysty kalastamaan.


Mukavaa virranpätkää, mistä löytyi jokunen kalakin.


Hiljaista ja vittumaista suvantoa. Heti rannasta oli vettä jo napaan asti ja kalastus inhottavaa ja turhauttavaa. Kalatta jäin.

Joella kalastin siis selvästi vähiten, koska sinne pääsee treenaamaan vielä myöhemminkin kisa-alueiden lähelle. Lisäksi joki oli nyt tulvassa, joten siellä kalastus oli aika turhaa hommaa. Järvet ovat aika usein ongelmallisia, joten niillä vietin eniten aikaa. Mielestäni kahden järven erot niiden kalastossa tulivat aika hyvin selville. Huonoa tosin oli, että juuri nyt siellä oli alkamassa iso Mayfly sesonki, jolloin pinturit olisivat olleet tehokkaimpia ja niillä paikalliset pelkästään kalastivatkin. Tämä tulee ilmeisesti muuttumaan ennen kilpailua, joten siitä ei välttämättä ole juuri kisa-apuja. Joka tapauksessa uskon reissusta olleen jotain hyötyä, koska nyt saatiin jotain tuntumaa itse kisavesiin. Tulipahan joka tapauksessa kalastettua taas hieman uudenlaisessa paikassa :)

Photos and text by: EFFC Team -Kallio-




Fly Fishing Team Finland

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram