Etelä-Euroopan kalastukselliset haasteet

EM- joukkueen kalastajista tässä blogissa on esitelty jo kaikki muut, paitsi Heikki Kurtti. Muista joukkueen jäsenistä poiketen Heikillä on takanaan jo viiden EM-kilpailun kalastuskokemus, joista useat kisat ovat käyty Etelä-Euroopassa. Ennen varsinaista Heikin esittelyä hän avaa meille tekstin muodossa kokemuksiaan aiempien kilpailujen kalastuksesta sekä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon Etelä-Euroopan vesillä kilpailtaessa.

Suomi on kilpaperhokalastusmaana viime vuosina lähestynyt maailman kärkeä. Erot huipulle eivät ole enää suuria. Suomalaiset kilpaperhokalastajat pystyvät kalastamaan laadukkaasti aivan jakson kärkisijoja etenkin heille tutuissa olosuhteissa. Tällaiset olosuhteet tarkoittavat usein hieman reilumpaa virtaamaa, värjäytynyttä vettä tai reippaasti kuohuvaa koskea. Toisin sanoen kotimaisia olosuhteita muistuttavat poolit tuovat usein hyviä sijoituksia.
 
Tutuissa olosuhteissa suomalaiset ovat jo nyt lähellä maailman kärkeä (Kuva: Atte Valkama)
Etelä-Euroopan taimenvesiltäkin tällaisia osuuksia löytyy. Tämän lisäksi poolit sisältävät kuitenkin runsaasti suomalaiselle kalastuksellisia haasteita tarjoavaa vettä. Näitä tyypillisiä ongelma-alueita ovat esimerkiksi hitaat ja erityisen matalat tai syvät virrat, suvannot ja puiden aluset. Joukkuekisassa menestymisen edellytyksenä olisi myös tällaisten hankalampien poolien hallitseminen, ja sitä kautta niistä edes keskinkertaisen jaksosijoituksen hankkiminen. Tämä blogiteksti tuo esille tällaisten paikkojen kalastukseen liittyviä haasteita ja mahdollisia ratkaisuja.

Kohtalaisen matalien ja hieman hitaampien virtojen erikoistekniikkana voidaan käyttää niin sanottua dry-dropper-tekniikkaa, jossa pintaperhon alle sidotaan nymfi tai syvemmässä vedessä kaksi nymfiä. Menetelmällä pystytään kalastamaan nopeasti laajojakin alueita myös pitempiä heittoja käyttäen, jolloin arat kalat eivät säiky kahlausta. Tekniikka on Suomessa melko vähän käytetty, ja vaatiikin myös EM-joukkueen jäseniltä harjoitusta. Haasteina tekniikan käytössä ovat muun muassa pintaperhon ja nymfin välinen etäisyys, sekä nymfin oikeanlainen painotus.

Hidasvirtaisten suvantojen kalastukseen on myös syytä perehtyä. Lähes seisovassa vedessä nymfikalastustekniikoiden käyttö on yleensä tehotonta ja liian hidasta, eivätkä pintaperhotkaan houkuttele passiivisia kaloja. Tällöin kaivetaan esille uppoavat siimat, pienet streamerit ja uppoperhot. Äkkisyvien loppuliukujen liepeillä voi olla tarpeen käyttää erittäin nopeasti uppoavaa siimaa, kun taas matalampien osuuksien kalastukseen soveltuu esimerkiksi intermediate-lasisiima. Perhoina toimivat usein pienet mustat leechit ja häkilöidyt uppoperhot. Tällaisissa paikoissa istutetut taimenet innostuvat usein vauhdikkaastakin siiman sisäänotosta.

Vähemmän tuttujen kalastustekniikoiden lisäksi kahlaus aiheuttaa omat haasteensa. Suomessa kahlaamiseen tottuneena ei ole aivan helppoa siirtyä kirkkaisiin ja mataliin, arkojen taimenten vesiin kahlailemaan. Ongelmapaikkoja ovat etenkin aiemmin mainitut hitaat ja matalat jokiosuudet. Liian varomaton kahlaaja säikyttää arat kalat, mutta toisaalta olosuhteisiin nähden liian varovainen kahlaus hidastaa kalastusta eikä palvele kisasuoritusta. Tällaisissa paikoissa on usein myös polvisuojille käyttöä, jolloin voidaan kalastaa matalampana suuria varjoja muodostamatta.

Muita mahdollisesti ongelmia aiheuttavia tilanteita ovat tiheäkasvuisen joenosat. Arat kalat siirtyvät keskipäivän paahteella mieluusti puiden ja pensaiden alle suojaan, jolloin tarkat heitot ovat välttämättömiä. Varomaton tai huono heitto pilaa kalapaikan kerralla. Näissä olosuhteissa tarvitaan usein niin sanottua jousiheittoa, jossa perho(t) lingotaan vavan jännityksen avulla puskien alle ilman varsinaista heittoliikettä. Myös tämä tekniikka vaatii totuttelua useimmilta suomalaisilta, pois lukien ahkerat purokalastajat.

Muun muassa tällaisiin asioihin yritämme kiinnittää huomiota harjoitusviikon aikana. Onnistunut suoritus joukkueelta vaatii tietenkin myös paljon muunlaistakin osaamista, mutta pienien marginaalien lajissa kaikki suorituksen osatekijät tulee hioa huippuunsa.

Teksti: Heikki Kurtti, EFFC Team Finland

Fly Fishing Team Finland

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Instagram