MM-joukkueen esittelyssä Jani Huhtaniska

Janin vei perhokalastuskisoihin mukaan epäilemättä kilpailuvietti. Halu kehittyä, kilpailla ja menestyä olivat kaikki kaikessa. Lisäksi hyvät ystävät harrastuksen ympäriltä ovat erityisen tärkeitä. Nuorempana pohjoisessa asuessa ja järvien ollessa jäässä hänet löysi usein myös pilkkikilpailuista.

Vuosien vieriessä, kilpailusta toiseen käydessä luulisi että melkein kaikki on jo nähty. Janin mielestä aina kuitenkin oppii ja eteen tulee jotain uutta joka vuosi. Niiden kokemusten ja tietojen jakaminen onkin Janin mielestä ensisijaisen tärkeää Suomen kilpailumenestyksen takaamiseksi tulevissa kansainvälisissä kisoissa.

Seura: Espoon kilpaperhokalastusseura ry
Ikä: 40
Kalastusvuosia: 30
Kisavuosia: 9
SM-finaalit: 2008, 2009, 2010, 2012, 2013, 2014, 2015, 2016
Kansainvälinen kokemus: EM 2011, MM 2011, EM 2013, MM 2014, MM 2015, MM 2016
SM-mitalit: Joukkue-SM: 1 pronssi (2012) Joukkue-SM pronssi (2015)


Ikimuistoisin kisajakso


"Ikimuistoisimmaksi kisajaksoksi tulee ehkä päällimmäisenä mieleen Tsekkien MM-kisat 2014 ja jokijakso "Devil Rocks". Nimikin kertoi millaisessa louhikossa kisat käytiin. Pitkän patikoinnin jälkeen saavuimme poolille ja kävin poolin tarkkaan läpi ennen kisan alkua. Jaoin poolin mielessäni potentiaalisiin osiin ja aloitin jakson poolin alarajalta josta tarkoitus oli edetä jakson aikana kertaalleen läpi ja palata vielä ”hotspoteille” uudelleen."

"Jakson alkuun oli noin puol tunti aikaa ja pistin merkille että poolivalvoja oli kadonnut mystisesti. Ajattelin että ehkä hän on tarpeilla ja palaa kohta. Ei palannut. Kävin poolin ylärajalla ja muistaakseni ranskalaisella kaverilla oli valvojana samanlainen houdini. Hetkeä ennen jakson alkua valvoja rymisteli poolille ja heillä oli ollut ilmeisesti jokin ”hätäkokous” koko valvojaporukalla. En jäänyt enempää miettimään mistä oli kyse, vaan talutin miehen rantaan ja näytin kelloa. 5min ja jakso alkaisi. Kongi soi ja oli aika alkaa lappaan kalaa kaukaloon."

"Kisa eteni hyvin, kunnes sivusilmällä näin jotain liikettä ylävirran puolella. Paikallinen kisakuvaaja oli tullut puoleen väliin jokea kuvaamaan suoristustani. Kansainväliset käsimerkitkään ei meinannut tehota ja mietin jo hetken että pitääkö sitä heittää kivellä? Onneksi viimein henkilö poistui paikalta."

"Kalastus sujui ja tahti oli hyvä. Vastarannalta löytyi hyvä kolo josta kiikutin kalaa kontrollerille. Juuri ennen rantaan juoksua löin jalkani terävään kiveen. Tähtiä vilisi silmissä ojentaessa haavia mittamiehelle. Sitten takaisin vastarannalle, kala haaviin ja takaisin juosten mittaamaan kalaa ja potkaisin jalan samaan kiveen, samaan jalkaan ja samaan kohtaan. Tähdet olivat tällä kertaa vain vähän isompia. Hammasta purren takaisin joen toiselle puolelle, heitto, kala haaviin ja juosten takaisin. Ehkä arvaattejo miten tarina jatkuu. Kyllä… Samaan kiveen, sama jalka ja samaan kohtaan.  Nyt oli tähdet poissa ja tilalla oli pelkkää mustaa. Olin varma että nyt tais mennä jo jalka poikki. Neljännellä kerralla muistin jo kyseisen kiven ja tunnustelin hyvissä ajoin terveellä jalalla, että missä se kivi on. Kivi oli kuin kirveen terä. Juuri sen verran pinnan alla että sitä ei nähnyt ja sen päällä kova, tasainen pintavirtaus, niin että se oli täysin naamioitu virran alle."

"Kapteeni oli tullut jossain vaiheessa seuraan kalastusta ja tsemppas kovasti. Olin jo miltei ylärajalla, pienen putouksen alla paikassa jossa oli miltei seisova vesi rannan lähellä. Perhot sinne ja hopeisen värinen särkikala räpistelee siiman päässä. Mietin sekunnin liikaa kunnes tajusin että sekin oli kisakala, kunnes se tipahti. Kapulta tuli komento että eteenpäin. Sanoin että ei vielä ja ruoppasin samasta kuopasta 6 mitallista särkikalaa. Kapteenin hymystä päätellin, että homma toimi."

"Vielä pieni pisto muutamalle ottipaikalle ja sieltä kalat kyytiin kunnes kello soi ja jakso ohi. 40 kalaa ja olin siihen tyytyväinen. Bussimatkalla selvis että se riitti 2-4 sijoituksen paikkeille, joka oli siitä poolista hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Myös oppaamme Sandro antoi suorituksesta arvosanan "hyvä", jota ei ole helppo ansaita :)"

"Toinen kisamuisto liittyy oman kilpauran alkujuurille vuoteen 2007 Karkkilaan ja ensimmäiseen jaksoon ja pooliin numero 1. Olin hionut kisakuntoa kohdalleen ja valvojani oli Kalle Auramaa. Tuntui että kaloja oli kiinni melkein joka heitolla ja aina ne irtoilivat. Kallekin taisi jossain vaiheessa ilmoittaa Sakulle että ”kalaa on” :) Jaksolta tuli muistaakseni 12 kalaa mutta ei sillä vielä juhlittu. Jakson voittajalla oli kai 18 kpl. Sama teema jatkui päivän ajan ja kaloja karkasi paljon. Loppusijoitus oli 5, josta olin vähän yllättynyt. Opin kuitenkin kisoista paljon, sisuunnuin ja opettelin pitämään kalat kiinni paremmin."

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MM-joukkueen toukokuun 2023 perhokalastuskurssit Helsingin Vanhankaupunginkoskella ”VKK:lla"

Hanak Competition -koukut – maajoukkueen suosimia koukkumalleja

Naisten perhomaajoukkueen perhokalastuskurssi 14.6.2023 Viinikanjoella Parkanossa