Treenireissu Italiaan 16.-20.7

Torstai 16.7

Reissu alkoi joukkueen kokoontumisella Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lento kohti Müncheniä lähti klo. 6:30. Münchenin lentokentältä vuokrasimme sitten kaksi henkilöautoa, joilla lähdimme ajelemaan kohti Italiaa. Matkalta soittelin majoitukseen sekä kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi mukaamme tulleelle oppaallemme Sandro Soldarinille ja yritimme veikkailla saapumisaikaamme majoitukseen.

Italiaan päästyämme tukala kuumuus iski, kun pysähdyimme ensimmäistää kertaa huoltoasemalle ja nousimme autosta ulos. Lämpötila oli +38, eli aivan liian kuuma kalastukseen. Sandro olikin jo etukäteen sanonut, että kalastus onnistuu aamulla ja illalla, mutta päivällä on liian kuuma.

Lopulta saavuimme Tioneen ja kävimme tekemässä ensimmäisen katsauksen kisajokena toimivaan Sarcaan nelossektorin kohdilla.

Kävimme vielä ruokakaupassa ja hakemassa kalastusluvat, jonka jälkeen aloimme etsiä majoitusta. Pikku harhalenkin jälkeen löysimmekin majapaikkamme, jossa Sandro jo meitä odotteli. Kello alkoi olla jo kohtuu paljon, joten tarkoituksena oli laittaa kamat nopeasti majoitukseen ja suunnata kalalle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä Bed&Breakfast-majoituksemme mummeli halusi innokkaasti esitellä kaiken mahdollisen majoituksestamme. Ihan mukava nainen, mutta reissun edetessä meinasi välillä olla hermo tiukassa, kun kyseinen leidi siirteli jatkuvasti tavaroitamme, joita sai sitten etsiä ja tuli koko ajan huoneistoomme säätämään jotain.

Pääsimme kuitenkin lopulta kalastamaan reilun parin tunnin iltasetin kolmos- ja nelossektorin väliin jäävällä trophy-alueella. Tosin täällä tuo trophy-alue tuntui olevan lähinnä sitä, että sinne istutettiin sekaan isompia lötköjä. Muilta alueilta emme ainakaan saaneet lähellekään niin paljoa selkeitä istareita. Jaoimme porukan kolmeen osaan. Heikki ja Santeri aloittivat alhaalta, minä ja Esa keskeltä ja Eetu sekä Sandro ylempää. Ennen kalastuksen alkua kysyimme Sandrolta tietysti ottiperhovinkkejä.

Koski oli melko perinteistä pocket-vettä pienine suvantoineen ja vesi oli hieman värjäytynyttä. Ongimme Esan kanssa saman pätkän kahdesti läpi, kalantulo ei ollut mitään älytöntä, mutta saimme kuitenkin taimenia ja joitakin marmoreita perusseteillä. Santerilla ja Heikillä oli aikalailla samat sävelet, ylempänä kalastelleet Sandro ja Eetu olivat puolestaan saaneet hieman enemmän kalaa. Eetu sai myös yhden 57cm istaritaimenen, joka oli sen verran ruma, ettei Sandro kuulemma suostunut ottamaan kalasta edes kuvaa :)

Pikku palaverin jälkeen jatkoimme vielä hetken kalastusta. Kaloja tuli ja illalla oli jopa pikku hätsi. Itse sain pienempien lisäksi myös yhden vajaa 50cm istaritaimenen, josta yritin huonolla menestyksellä ottaa sumeita itselaukaisukuvia.

Lopulta Heikki ja Santerikin tulivat tiheän pusikon läpi autolle. Etsimme auki olevan pizzerian, söimme ennen nukkumaanmenoa ja samalla kaivoimme Sandrolta tietoa alueen vesien kalastuksesta. Loppureissun ajan kalastimme aina aamulla yhden 2,5-3h setin, jonka jälkeen pidimme päivän kuumimman ajan taukoa ja illalla kalastimme toisen vastaavanlaisen session.

Perjantai 17.7

Majoituksessa syödyn aamupalan jälkeen aloimme kaivella järvisettejä, sillä tarkoituksena oli käydä katsastamassa kisajärvenä toimiva Lake Nembia heti aamusta.

Järvi oli hienolla paikalla oleva todella matala ja suhteellisen pieni järvi. Vaikka järvi hienolla paikalla onkin, niin kyseessä oli myös melkoinen turistirysä joka oli täynnä auringonpalvojia. Katsastelimme todella matalaa järveä, josta Sandro ei selvästikään juuri tykännyt. "Total shit, f**ing disaster", olivat miehen kommentit kyseisestä järvestä kisa-alueena.

Järvi oli todellakin suurimmilta osilta tuskin metrin syvyinen, toisessa päässä oli yksi syvempi monttu, jossa kalat suurilta osin olivat. Muuten kirjolohet, taimenet ja nieriät makasivat vain apaattisina pohjassa. "Fish are like zombies, let's go away" oli Sandron kommentti. Varsinkin kirjolohista osa oli todella isoja.  Halusimme kuitenkin heittää hetken järveä, sillä tänne ei todennäköisesti pääse treenaamaan enää kisaviikolla. Syvästä päästä saimmekin kirjolohia ja jokusen nieriän, ehkä jopa joku pieni aavistus kalastustekniikoista jäi käteen. Järvijaksosta on kuitenkin helppo ennustaa melkoista arparallia, sillä parhaimmat poolit ovat aivan eri tasoa järven matalan osan kanssa.

Santtu ja kisajärven peruskille

Heikki ja kisajärven nieriä

Lähdimme järveltä melko nopeasti pois, jotta kerkeisimme onkimaan vielä aamupäivästä joella. Menimme jälleen Esan kanssa alas ongelle, Santeri ja Sandro aloittivat keskipätkältä Heikin sekä Eetun suunnatessa ylös. Kalastelimme alimmalla jokisektorilla eli nelosella. Kaloja oli paikoittain hyvin, mutta välillä oli myös selvästi vaikeampia pätkiä. Oma kalastukseni ei sujunut hirveän hyvin ainakaan kalojen ylössaantiprosentin kannalta, Esalla meni hieman paremmin. Kalat olivat pääosin pieniä taimenia, joukossa jokusia marmoreita sekä turpia.

Kamoja pakkaillessa Santeri tuli huuli pyöreänä kertomaan Sandron kalastuksesta. Santeri oli seurannut ensimmäisen puoli tuntia miehen ongintaa ja totesi yksikantaan, että meillä on jätkät vielä paljon opittavaa, Sandron onginta oli ollut melkoisen vakuuttavaa. Aamukalastuksen jälkeen etsimme taas ruokapaikan ja ruokaa odotellessa nautimme yhdet pakolliset bisset. Maistui melko hyvältä tällaisessa helteessä.

Keskipäivä meni jälleen majoituksessa notkuen ja Sandroa haastatellen. Ostimme myös Sandrolta uusia välineitä, ilmeet olivatkin niitä räplätessä kuin lapsella karkkikaupassa. Illalla oli tarkoitus kalastella ykkössektorilla, joka oli kuitenkin tulvassa ja sameana, eli käytännössä kalastuskelvoton. Suunnitelmat muuttuivat ja ajoimme alemmas kakkossektorille, jossa vesi oli hieman sameampaa, mutta silti kalastuskelpoista.

Heikki, Santeri ja Eetu suuntasivat tällä kertaa ylös minun Esan ja Sandron onkiessa alempaa pätkää. Seurasimme Esan kanssa ensin hetken Sandron kalastusta, mies totesi tosin jo minuutin jälkeen, että kalat eivät ole aktiivisia. Aloin aika nopeasti kalastaa hieman ylävirtaan Sandrosta ja Esasta. Vesi oli täällä tosiaan sameampaa kuin aiemmin onkimissamme paikoissa. Oma kalastukseni sujui kuitenkin perjantai-illalla siihen asti parhaiten koko reissulla. Kala ei ollut hirmuisella otilla, mutta tunsin löytäneeni sopivat kalastussetit ja toimivia sameamman veden perhoja. Myös keskittyminen pysyi hyvänä. Tällä kakkossektorin pätkällä kala oli jälleen pääosin taimenta, mutta myös pienehköä marmoria ja harjusta tuli jonkun verran.

Kakkossektoria

Tämä taimen on jo Sarcan keskikokoa isompi

Marmoreita ja hybridejä oli paikoittain paljon.

Kalastuksen loputtua ynnäsimme jälleen illan opit ja kopit. Eetu ja Santeri olivat saaneet ylempää olosuhteisiin nähden aika hyvin kaloja.

Joukkuekuva kakkossektorin rannalta

Perjantai-ilta oli viimeinen, jonka Sandro pystyi tällä reissulla olemaan kanssamme. Kävimme vielä syömässä, teimme viimeiset välinehankinnat ja sen jälkeen Sandro lähti ajamaan töiden pariin kotipaikkakunnalleen. Nämä puolitoista päivää, jotka mies oli kansamme toivat jo paljon uutta tietoa ja apua jokikalastukseemme.

Lauantai 18.7

Lauantaiaamuna suuntasimme aamupalan jälkeen kolmossektorille. Itse aloitin kalastuksen alimpaa, Esa ja Heikki keskeltä ja Eetu sekä Santtu ylempää. Kokeilin ensimmäiset parikymmentä minuuttia erästä tekniikkaa, joka ei kuitenkaan antanut kuin pari hassua kalaa, joten vaihdoin perustekemiseen.

Kalastamani pätkä oli erittäin herkullista pocket-vettä, kalaa tuli paljon ja itseluottamuskin alkoi nousta. Sain aamupäivän aikana myös kolmet tuplat, kaikki kuin ihmeen kaupalla vielä haaviiin. Tässä vaiheessa menin jo kalojen lukumäärissä aivan sekaisin. Taimenien seassa oli jokusia kirjolohia ja marmoreita.

Herkullista vettä kolmossektorilta

Autolla ynnäsimme aamupäivän kalastuksen yhteen. Kaikki olivat saaneet todella reilusti kalaa, joten kyseessä taisi olla hyvin kalarikas jokipätkä. Myös ottiperhot alkoivat pikkuhiljaa hahmottua.

Kirjolohet olivat joella vähemmistössä

Tupliakin nousi aina välillä.

Perinteisen ruokailun ja hellepäivän lepuuttelun jälkeen suuntasimme illalla nelospätkän alaosille. Aloitimme onginnan alhaalta Santerin kanssa. Täällä tuntui olevan todella epätasaista vettä, välillä oli pitkiä pätkiä, joissa kalat olivat vähissä, kunnes yhtäkkiä samoilta jalansijoilta sai nostella taimenia toisensa jälkeen. Illalla tuli taas pieni lyhyt hätsi. Ylempänä onkineet Heikki ja Esa testasivat uutta tekniikkaa tietynlaisen alueen onkimiseen, joka olikin toiminut kohtuullisen hyvin.

Vaikeampaa pätkää nelossektorilta

Illalla kävimme syömässä reissun tähän asti parhaat pizzat, kyytipoikana pari olutta. Tässä vaiheessa reissu tuntui jo todella pitkältä, vaikka meillä oli takana vasta kaksi täyttä kalastuspäivää.

Sunnuntai 19.7

Viimeisenä kokonaisena kalastuspäivänä suuntasimme Santerin ja Eetun kanssa nelossektorin yläosille, Esa ja Heikki huilasivat tämän aamun. Pätkä sisälsi melko vaihtelevaa vettä ja kalatiheys tuntui täälläkin vaihtelevan eri alueiden osata melkoisesti, kuten muuallakin nelossektorilla. Eetu ja Santtu saivat heti aloituspaikasta uudella tekniikalla hyvin kalaa. Itse onnistuin ajoittain hyvin, mutta kalastus ei kulkenut ihan toivomani mukaisesti. Edellisiltana nautitut muutamat oluet tuntuivat yhä vaikuttavan siihen, että keskittyminen ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla. Taimenten lisäksi tältä pätkältä tuli myös pientä harjusta.

Perinteinen Sarcan taimen

Syömisen jälkeen otimme päivällä pihalla aurinkoa ja vedimme samalla yhteen reissun tähänastisia koppeja sekä ottiperhoja. Jäljellä oli vielä viimeisen illan kalastussetti, jonka ongimme kolmossektorilla.

Kalastimme Eetun ja Santerin kanssa ylempänä, Heikki ja Esa onkivat taasen sillan alapuolisia alueita. Pätkä ei tuntunut kaikista kalarikkaimmalta, mutta yritin itse keskittyä tähän viimeiseen jokisessioon kuin kisajaksoon. Oma kalastus kulki kohtuullisen hyvin, löysin yhden uuden ottiperhon ja sain illan lopuksi erilaisella tekniikalla vielä useita kaloja aiemmin läpi hakatuista paikoista. Tähän oli hyvä lopettaa reissun jokikalastus ja siirtyä syömään sekä majoitukseen nukkumaan.

Eetu viimeisenä jokikalastusiltana

Maanantai 20.7

Aamulla pakkasimme kamat kasaan ja kävimme heittämässä vielä aamusetin kisajärvellä ennen automatkaa kohti Müncheniä. Järven kalastus oli aikalailla samanlaista kuin aiemmin siellä piipahtaessamme. Kalat olivat pääosin passiivisia, mutta niistä paikoista missä niitä oli paljon saimme kirjolohia ja jokusen nieriän sekä taimenen myös ylös. Ainoastaan Santeri onnistui saamaan pari kalaa vaikeammista matalista paikoista, joissa kaloja oli selkeästi vähemmän. Joukossa oli myös todella isoja kirjolohia, Heikki ja Eetu käyttivät haavissa yhdet +-70cm kalat.

Heikin iso kille järveltä

Pietu ja normaalikokoinen kille

Eetukin sai yhden ison kirjolohen ylös asti

Järvisetti jätti sellaisen kuvan, että helppoa tai tasapuolista kalastusta siellä on tuskin luvassa. Mielestämme oli kuitenkin tärkeää käydä heittämässä järvellä jo nyt, sillä harjoitusviikolla sinne ei liene asiaa kalaan.

Komeat puitteet, vaikeaa ja epätasaista kalastusta

Yhdentoista jälkeen aamupäivästä pakkasimme kimpsut kasaan ja lähdimme ajamaan Müncheniin, josta alkuillasta lensimme takaisin Suomeen. Automatkalla spekuloitiin tietysti reissun antia ja tulevaa kisaa.

Yksi paikallisista kylistä

Yhteenveto

Reissu oli kaikkien mielestä onnistunut ja saimme taas paljon uusia oppeja. Niitä en ala tässä sen kummemmin erittelemään, sillä vaarana on aina, että tieto leviää muille maille. Ainakin itselleni oli tärkeää päästä ennen harkkaviikkoa reissuun, sillä en ole ikinä ennen kalastanut Etelä- tai Keski-Euroopassa.

Jokisektorit tulevat todennäköisesti olemaan kalaisia, pientä taimenta on jo ennestään paljon, eikä joki pakosti tarvitse erillistä kisaistutusta. Toki kisajoki on kohtuu pieni ja viimeisillä jaksoilla poolit menevät varmasti tukkoon. Täytyy myös muistaa se, että nyt vesi oli hieman  värjäytynyttä ja kisan aikana se tulee todennäköisesti olemaan aivan kirkasta. Voi myös olla, että paikat istutetaan aivan tukkoon, jolloin kalastuksen luonne muuttuu,

Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että reissuun kannatti ehdottomasti lähteä. Heikkiä lukuunottamatta kv-kisat ovat joukkueemme jäsenille uusi kokemus, uskon että tämä reissu antoi kaikille hieman lisää itseluottamusta. Seuraavan kerran suuntaamme Italiaa kohti syyskuun puolivälissä, jolloin onkin sitten niin sanotusti tosi kyseessä.

Teksti ja kuvat:

Pietari Sipponen
EFFC Team Finland