Ei päivää ilman eksymistä
Noh ensiksi eksyimme jo keskiviikkona matkalla Tukholmasta Östersundiin kun silmät ristissä ajeltiin. Olemme liikkeeellä kahdella autolla joista toinen on rekisteröity kuormuriksi. Matkanteko on sillä siis vähän hitaanpaan. Niinpä toisen pakkarin porukka, eli Atte ja Jyrki lähtivät huristelemaan edellä vähän vauhdikkaammin. Tarkoitus oli käydä Ammerån Fiskecampilla ostamassa luvat ja kysellä muutenkin kisa-alueesta vähän tietoja. Fiskecamp sijaitsee aivan Östersundiin menevän tien varrella, joten siellä käymisen piti olla helppo nakki. Soittelimme siinä pitkin matkaa autosta toiseen ja jossain vaiheessa pojat olivat jo ottaneet meistä 60 km:n kaulan. Huristeltiin siinä menemään ja taas soiteltiin ja yhtäkkiä kaulaa olikin enää 20 km. Tätä siinä sitten ihmeteltiin ja naureskeltiin että missä ne pojat ovat oikein kurvailleet menemään. Kunnes kävikin ilmi, etä se olikin se meidän auto joka oli tavallaan eksynyt. Östersundiin menikin kaksi tietä, joista toinen kulki hieman pohjoisempana. Ja Atte ja Jyrki menivät juurikin sitä pohjoisempaa tietä ja odottelivat jo siellä Fiskecampilla meitä. Me kun olimme väärällä eteläisemmällä tiellä, niin jäi sitten kalalupien osto siltä päivältä...Aivan jäätävä ukkosmyrsky nousi siinä ajellessamme, jonka vuoksi siinä hämmästelimme, kun A+J sanoivat käyvänsä pikaisella iltakalalla, kalapaikoilla kun olivat. Kovin koitettiin innokkaita kalamiehiä puhelimessa estellä, kun tosiaan ukkonen jo siinä vaiheessa paukkui ja puita kaatuili tielle. Mutta minkäs teet, kalastusvimma vei voiton ja ensimmäiset harjukset saivat maistaa perhoja samointein. Yllättäen Atella ja Jyrkillä oli ollut hyvät kalailmat, kun he olivat vuorijonon toisella puolella. Sinne ei ukkonen päässyt. Majapaikkaamme Östersundissa löydettiin sentään ilman suurempia murheita. Kamat kämppään, ruokakauppaan ja sitten hakemaan Sandro Soldarini lentokentältä ja murua rinnan alle. Siinä se ilta sitten menikin.
Torstai ei alkanut eksymisen suhteen yhtään keskiviikkoa paremmin. Heti aamusta otettiin jo pientä sight seeingia Östersundissa, lopulta sentään löydettiin oikealle tielle ja kaupungista ulos. Mainittakoon että Östersund ei ole ihan mikään valtaisa mesta, niin yllättävästi sielläkin pystyy näämä kiertelemään. Suuntana oli siis taas se Fiskecamp, koska kalaluvat uupuivat edelleen. Aikataulutuksen vuoksi nopeampi auto meni edellä ja osti luvat, koska paikan pitäjän piti lähteä jonnekin ja meillä oli ylimääräinen kulttuurikierros aamulla hieman syönyt aikaa. No sitten olikin taas jo aika eksyä. Pariin kertaan käytiin yhden ratsastustallin pihassa, ennen kuin uskottiin että ei, tästä ei läpi pääse. Sitten tajuttiin ottaa yksi risteys eteenpäin, niin johan löytyi joki hiekkatien perältä. Rensselit niskaan ja jokea kohti. Levittäydyttiin muutaman sadan metrin alueelle sillä ajatuksella, että kukin kalastaa haluamallaan tyylillä ja tutustuu jokeen. Suurin osa joukkueesta lähti hommiin nymfikeppi kädessä, pinturia ja uppoperhoja heitettiin vähemmässä määrin. Kalastus ei ollut liian helppoa, vaan kalaa nousi treeniä ajatellen sopivasti.
Ennen kenttälounasta vaihdettiin paikkaa ja matkalla törmättiin Tsekkien joukkueeseen, tai ainakin osaan siitä. Pysähdyttiin tervehtimään heitä ja hieman ihmettelemään heidän harjoittelupaikkaa, koska fiskecampilla meille oli kerrottu hieman ristiriitaisia tietoja sallituista kalapaikoista. Myöhemmin illalla fiskecampin pitäjä sanoi, että hän oli ollut väärässä ja sallittu alue oli isompi kuin hänen aikaisemmin kertomansa. Tsekit siis olivat sallitulla alueella kalassa.
Seuraava kalapaikka oli sama missä Atte ja Jyrki olivat käyneet edellisenä iltana. Tämän mestan antia oli lähinnä se, että tuli fiilis vihreän pohjan merkityksestä. Vaikutti, että vihreällä leväisellä jokipohjalla tuolla paikalla oli enemmän kalaa kuin tummalla. Lisäksi Kurtti haavitsi yhden perhoboksin, joka tuli ylävirrasta. Scotlannin pojalta oli laatikko tippunut jokeen ja Kurtti sen huomasi. Perhot olivat kuulemma vielä rumempia kuin Kaitsun, joten boksi palautettiin sen omistajalle.
Tämän jälkeen osa porukasta lähti samalle paikalle missä Tsekitkin olivat ja Kaitsu ja Atte lähtivät aamuiselle mestalle. Tsekkimestan porukka lopetti kalastuksen kuudelta illalla ja Atte ja Kaitsu seiskalta. Atten ja Kaitsun paluu kämpille vähän venähti, koska heidän piti auttaa ruotsalaisten turistien auto irti hiekasta. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, vaan piti soitella toinen auto hinausköyden kanssa paikalle. Huomenna varmaan nähdään tuliko apu paikalle vai ei :D
Kello on nyt hieman yli yksi ja herätys vajaan kuuden tunnin päästä, joten sori kirjoitusvirheet ja sekavat lauseet.
Torstai ei alkanut eksymisen suhteen yhtään keskiviikkoa paremmin. Heti aamusta otettiin jo pientä sight seeingia Östersundissa, lopulta sentään löydettiin oikealle tielle ja kaupungista ulos. Mainittakoon että Östersund ei ole ihan mikään valtaisa mesta, niin yllättävästi sielläkin pystyy näämä kiertelemään. Suuntana oli siis taas se Fiskecamp, koska kalaluvat uupuivat edelleen. Aikataulutuksen vuoksi nopeampi auto meni edellä ja osti luvat, koska paikan pitäjän piti lähteä jonnekin ja meillä oli ylimääräinen kulttuurikierros aamulla hieman syönyt aikaa. No sitten olikin taas jo aika eksyä. Pariin kertaan käytiin yhden ratsastustallin pihassa, ennen kuin uskottiin että ei, tästä ei läpi pääse. Sitten tajuttiin ottaa yksi risteys eteenpäin, niin johan löytyi joki hiekkatien perältä. Rensselit niskaan ja jokea kohti. Levittäydyttiin muutaman sadan metrin alueelle sillä ajatuksella, että kukin kalastaa haluamallaan tyylillä ja tutustuu jokeen. Suurin osa joukkueesta lähti hommiin nymfikeppi kädessä, pinturia ja uppoperhoja heitettiin vähemmässä määrin. Kalastus ei ollut liian helppoa, vaan kalaa nousi treeniä ajatellen sopivasti.
Ennen kenttälounasta vaihdettiin paikkaa ja matkalla törmättiin Tsekkien joukkueeseen, tai ainakin osaan siitä. Pysähdyttiin tervehtimään heitä ja hieman ihmettelemään heidän harjoittelupaikkaa, koska fiskecampilla meille oli kerrottu hieman ristiriitaisia tietoja sallituista kalapaikoista. Myöhemmin illalla fiskecampin pitäjä sanoi, että hän oli ollut väärässä ja sallittu alue oli isompi kuin hänen aikaisemmin kertomansa. Tsekit siis olivat sallitulla alueella kalassa.
Seuraava kalapaikka oli sama missä Atte ja Jyrki olivat käyneet edellisenä iltana. Tämän mestan antia oli lähinnä se, että tuli fiilis vihreän pohjan merkityksestä. Vaikutti, että vihreällä leväisellä jokipohjalla tuolla paikalla oli enemmän kalaa kuin tummalla. Lisäksi Kurtti haavitsi yhden perhoboksin, joka tuli ylävirrasta. Scotlannin pojalta oli laatikko tippunut jokeen ja Kurtti sen huomasi. Perhot olivat kuulemma vielä rumempia kuin Kaitsun, joten boksi palautettiin sen omistajalle.
Tämän jälkeen osa porukasta lähti samalle paikalle missä Tsekitkin olivat ja Kaitsu ja Atte lähtivät aamuiselle mestalle. Tsekkimestan porukka lopetti kalastuksen kuudelta illalla ja Atte ja Kaitsu seiskalta. Atten ja Kaitsun paluu kämpille vähän venähti, koska heidän piti auttaa ruotsalaisten turistien auto irti hiekasta. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, vaan piti soitella toinen auto hinausköyden kanssa paikalle. Huomenna varmaan nähdään tuliko apu paikalle vai ei :D
Kello on nyt hieman yli yksi ja herätys vajaan kuuden tunnin päästä, joten sori kirjoitusvirheet ja sekavat lauseet.
Photos: EFFC team -Tuominen-
Written: EFFC team -Tuominen and Kallio-
Kommentit
Lähetä kommentti